Jaakko Savolahti Personal Training

Terveisiä Providencesta, USA:sta, jossa osallistun Perform Better 3-day Functional Training Summitiin. Seminaarissa on puhumassa iso liuta alan huippunimiä, mm. Cook, Boyle, Cressey, Cosgrove, McGill, Dan John, Rooney, Winkelman, joita olen seurannut vuosia netin, podcastien, kirjojen ja muiden tuotteiden välityksellä. Nyt on aivan huikeaa päästä näkemään nämä alan huiput livenä.

Oikeasti neljäpäiväinen 3-day summit käynnistyi tänään puolen päivän mittaisella pre-conference sessiolla. Ensimmäisenä lavalle astuivat FMS:n takana olevat Gray Cook ja Lee Burton, sekä yksi tämän hetken arvostetuimpia valmentajia ja treenifilosofeja Dan John. FMS:n isä Gray Cook on yksi eniten valmennusfilosofiaani vaikuttaneista henkilöistä ja oli mahtavaa päästä oppimaan häneltä suoraan. Ängin tottakai myös kunnon fanboina heti ensimmäisellä tauolla kaverikuvaan Grayn ja Leen kanssa.

Burtonin, Cookin ja Johnin esityksen keskiössä oli ”alignment”, eli oikea asento ja sen vaikutus kaikkeen voimantuotosta suorituskykyyn. ”Lankku pystyasennossa on kaikki kaikessa urheilussa” – Dan John. Hyvät valmentajat ja hyvät harjoitukset opettavat oikean asennon itsestään, ilman tarvetta jatkuvalle sanalliselle valmentamiselle.

Tiesin ennestään Cookin olevan erittäin hyvä puhuja ja esiintyjä, mutta Dan Johnia en ollut nähnyt esiintymässä kuin muutamassa lyhyessä klipissä. Hän oli vähintään yhtä kova kuin Cook ja yhdessä he vetivät huikean informatiivisen ja viihdyttävän setin.

Muutamia poimintoja muistiinpanoista:

• Performance pyramid: Movement -> Performance -> Skill
• Etsi asiakkaan isoin ongelma ja korjaa se. Selvitä mikä ongelman aiheuttaa ja poista se. Esim. puutteelliinen liikkuvuus, liika istuminen, kipu.
• Kahvakuula heilautus kannattaa tehdä vain rinnan korkeudelle; suurin voimantuotto ja suurin metabolinen vaikutus. Käsien tehtävä heilautuksessa on vain (kuulasta kiinni pitämisen lisäksi) palauttaa kuula voimakkaasti takaisin alas.
• Kahden jalan pituushypyn paikoiltaan tulee olla vähintään henkilön pituus. Jos alle, ei tule tehdä mitään hyppynarulla hyppimistä vaativampaa hyppytreeniä.
• Jos olet amerikalainen 57 vuotias ja loukkaat itsesi kaatumisen takia, on sinulla huonompi eliniän ennuste kuin ikätoverillasi, joka saa samaan aikaan syöpädiagnoosin. Tästä huolimatta kykyä liikkua ei mitata tai arvoteta mitenkään riskitekijänä, toisin kuin esimerkiksi verenpainetta ja kolesterolia.
• Yksi iso unohdettu osa harjoittelua on ”ground work”, eli kaikki maassa tapahtuva treenaaminen, esimerkiksi ylösnousut ja kevyempänä muotona myös foam rollaus. Johnin mukaan tämä voisi osaltaan olla ehkäisemässä kaatumisista johtuvia ongelmia.
• Kun harjoitellaan taitoa, treeni tulee siinä samalla sivutuotteena. Laatu vs määrä. Kun tekniikka hajoaa, lopeta.
• Vähennä sanallista ohjeistusta ja käytä ohjeita, jotka oikeasti tekevät merkittävän vaikutuksen. Asiakas ei osaa arvostaa ohjetta, jos hän ei ole kokenut tarvetta sille.

Cookin ja kumppaneiden setin jälkeen vuorossa oli Thomas Plummer The Business of Training esityksellään. Mr. Plummer veti todella intensiivisen, inspiroivan ja välillä varsin provosoivankin (”repeat after me: Zumba is bullshit!”) esityksen. Muutamia pointteja siitä:

• Keskiarvo valmentajilla on kahdeksan vuotta alalla. Tämän jälkeen siirrytään ”oikeisiin töihin”, koska valmentamisella ei osata tehdä tarpeeksi rahaa.
• On OK veloittaa palvelusta kunnon hinta! Kaikki muut ammattilaiset tekevät niin.
• 95% kumppanuuksina aloitetuista firmoista/kuntosaleista(?) epäonnistuu.
• Perinteiset ”laitteiden asiakkaille vuokraamiseen” perustuvat salit ovat kuolemassa Jenkeissä ja valmennukseen perustuvat tulevaisuuden juttu.
• 85% asiakkaista tulee 20 minuutin etäisyydeltä -> sinun tulee olla sen alueen halutuin ammattilainen.
• Asiakkaat pitää saada salille vähintään kahdeksan kertaa per kuukausi, muuten he ennen pitkää lopettavat.
• Asiakkaan pitää olla salilla 50 minuuttia, että hän tuntee saaneensa rahoillensa vastinetta (vaikka sama treenivaikutus saataisiin kuudessa minuutissa).
• Markkinoinnin pitää olla päivittäistä.
• Kaksi tärkeintä syytä, miksi ihmiset lopettavat tietyllä salilla käymisen: 1) he eivät saa tuloksia 2) sali ei ole tarpeeksi siisti

Huomenna homma jatkuu klo 9 ja mielenkiintoisia esityksiä jää väkisinkin näkemättä, koska niitä on käynnissä jatkuvasti neljä rinnakkain (kurkkaa ohjelma tästä). Isoja valinnanvaikeuksia siis edessä, mutta taidan silti aloittaa huomisen jälleen Gray Cookin seurassa.

Paleosyömisestä reissussa

Viime Paleoradio-jaksossa juteltiin Hanskin kanssa paleosyömisestä reissussa ja nyt pääsen toteuttamaan ohjeita käytännössä. Lentomatka Bostoniin sujui todella mukavasti. Söin normaalia isomman aamupalan kotona ysin maissa ja sen avulla jaksoin helposti ilman nälkää, heikotusta tai ajatusten sumenemista kuuteen asti, jolloin koneessa tarjoiltiin iltaruoka. Olin tilannut gluteenittoman aterian ja se oli varsin toimiva kalaa ja riisiä -annos. Sen lisäksi oli mukana omat eväät; keitettyjä kanamunia, avokadoa, kuivalihaa, manteleita ja tummaa suklaata. Nämä söin lentokoneruuan päälle ”jälkiruuaksi” ja taas oli maha mukavan täynnä ja jaksoi helposti seuraavaan, Bostonissa noin klo 2 Suomen aikaa syötyyn ruokaan asti. Helppoa ja toimivaa.

Täällä Providencessakin olen hyvin hengissä pysynyt, vaikka keskustassa onkin Dunkin Donutseja kaksi kertaa enemmän kuin pikkuisia kauppoja, joissa myydään ”ruokaa”. Onneksi löytyi yksi kauppa, josta saa joitain hedelmiä ja muuta vähän fiksumpaa evästä. Ravintoloissa ymmärretään todella hyvin gluteenittomuuden päälle, mutta aterioiden tuunaaminen on osoittautunut merkittävästi vaikeammaksi kuin Suomessa. Usein yritän saada vähän isompia annoksia, esimerkiksi burgeri ilman sämpylöitä + extrapihvi, mutta vastaus on ollut että ”pihvistä joudun velottamaan kokonaisen annoksen hinnan”. Tai kun yritin vaihtaa lisukkeeksi ranskalaisten sijaan riisin, ilmoitettiin että riisi kuuluu eri annokseen. Nämä ovat kuitenkin olleet vain pieniä harmeja ja yleisesti on paleoeläminen ollut oikein helppoa myös vieraassa maassa reissatessa.

Kirjoittelen lisää kuulumisia aina kun ehdin sille aikaa irroittamaan, reissu jatkuu Juhannuksen yli asti Bostonissa järjestettävällä Posrural Restoration Instituten seminaarilla. Kiitos lukemisesta ja palataan asiaan!